MIKAEL AGRICOLAN KIELI

 

Mikael Agricolan Uuden testamentin ja muiden teosten kieli saattaa ensi näkemältä vaikuttaa oudolta ja lähes mahdottomalta ymmärtää. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei se poikkea nykyisestä raamatunkäännöksestä niin paljon kuin luulisi. Alkuperäisten teosten ja niiden pohjalta painettujen näköispainosten tekstin lukeminen voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä kirjasintyylinä on käytetty fraktuuraa, joka oli koukeroinen, gotiikasta vaikutteita saanut kirjasintyyli. Se oli käytössä erityisesti Saksassa, josta se tuli myös Suomeen. Fraktuuraa käytettiin 1900-luvulle saakka.

Nykyään Mikael Agricolan teoksista on olemassa myös versioita, joissa fraktuura on korvattu tutummalla kirjasintyypillä, ja tekstiäkin on muovattu helpommin ymmärrettäväksi. Vaikean näköisten kirjainten lisäksi ongelmia tekstin ymmärtämisessä voi aiheuttaa myös Agricolan sanasto. Vaikka monet sanat ovat murteista tuttuja ja jotkut käytössä yleisesti vielä nykyäänkin, on joidenkin sanojen merkitystä vaikea ymmärtää. Myös kirjoitusasu voi poiketa nykyisestä: ä-kirjain saatettiin merkitä e-kirjaimena, ja nykyään suomen kielessä harvinaisempia c-, d- ja q-kirjaimia käytettiin enemmän.

Suomenkielistä kirjallisuutta ei juuri ollut ennen Agricolaa. Eri murteiden sanastot olivat keskenään erilaisia. Agricola joutui valitsemaan kulloinkin mielestään sopivimman sanan. Uusi testamentti oli kuitenkin suunnattu koko Suomelle, joten sen piti olla kaikkien ymmärrettävissä. Aina ei Raamatussa käytettyä sanaa edes löytynyt suomen kielestä, joten Agricolan oli itse kehitettävä sopiva sana. Mikael Agricolalla oli käytössään laaja sanavarasto, sillä tuhannesta nykyisin yleisimmästä sanasta kuusisataa oli käytössä myös Agricolalla.

Agricolan Uuteen testamentin käännökseen kuuluu esipuhe, jossa Agricola selittää muun muassa Suomen kielellistä tilannetta ja omia ratkaisujaan. Agricolan käyttämä kieli pohjautuu lähinnä Varsinais-Suomen murteeseen, joka oli monessa yhteydessä kirkon käyttämä kieli, koska piispanistuin sijaitsi Turussa. Agricolan kielessä on kuitenkin vaikutteita myös muista murteista.

Mikael Agricolan käyttämä suomen kieli on saanut vaikutteita myös muista kielistä, esimerkiksi latinasta, saksasta ja ruotsista. Tämä on yksi syy sille, että jotkut kielelliset ilmaisut tuntuvat vaikeilta tai oudoilta. Noiden kielten kielioppisääntöihin perehtyminen helpottaa lukijaa.

Esimerkkejä Agricolan sanastosta:
armolahja, elämän leipä, elämän vesi, hiippakunta, rukoushuone, vanhurskautta, isänmaa, raatihuone

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivut:
http://www.kotus.fi/