NUORI MIKAEL KOULUSSA
Koulunkäynti ja opiskelu eivät olleet Mikael Agricolan aikaan 1500-luvulla mikään itsestäänselvyys. Kouluja oli harvassa ja opintie saattoi koitua vanhemmille kalliiksi, kun koululainen piti lähettää vieraalle paikkakunnalle. Ylimääräisiä kuluja kertyi asumisesta, ruuasta ja koulumaksusta, eikä köyhällä maalaisperheellä - tai vähän varakkaammallakaan - ollut varaa sellaiseen. Lisäksi lapsia tarvittiin usein kotona auttamassa talon tehtävissä.
Ei ole täyttä varmuutta siitä, miten nuori Mikael päätyi koulutielle. On mahdollista, että Pernajan kirkkoherra Bartholomeus (Pärttyli) huomasi nuorukaisen lahjakkuuden. Mikael aloitti opiskelunsa Viipurin koulussa. On kiinnostavaa, että hänen kanssaan samaan aikaan Viipurissa opiskeli myös kaksi muuta Pernajan kasvattia, Martinus Teit ja Klemetti Krook.
Koulunkäynti oli tuolloin hyvin erilaista kuin nykyään. Lähes kaikki opiskelu tapahtui latinan kielellä, joten nuoren koulutielle lähtijän piti olla etevä ja nopea oppimaan. Kouluhuoneena toimi yksinkertainen tupa, jonka lattialla oppilaat istuivat. Oppilaat jaettiin luokan sisällä muutamiin ryhmiin tasonsa mukaan. Koko joukolla oli ainoastaan yksi varsinainen opettaja, rehtori, mutta hänen apunaan saattoi toimia joku ylemmän tason etevimmistä oppilaista. Koulun tarkoituksena oli ensisijaisesti kouluttaa pappeja, joten moni jatkoi opintojaan pappisvihkimykseen asti. Osa jatkoi vielä opintojaan Keski-Euroopan yliopistoissa ja suoritti siellä maisterin tutkinnon.
Viipurin koulun rehtorina toimi Johannes Erasmuksenpoika, joka oli tunnettu kiinnostuksestaan humanistisiin tieteisiin. Humanismissa korostettiin kreikan ja latinan kieltä sekä antiikin kirjallisuutta. Humanismiin liittyy myös raamattuhumanismi, joka korosti kirkkoisiä - erityisesti Augustinusta - ja heidän tekstejään. Uskonpuhdistuksen ajatuksia on voinut kantautua nuoren Mikaelin korviin jo kouluaikoina. Viipurin aikoinaan Mikael otti käyttöönsä isänsä ammattia kuvaavan sukunimen Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää. Agricola oli suosittu nimi Saksan humanistisissa piireissä ja sitä käyttivät monet muutkin aikalaiset.