KANSANKIELISEN RAAMATUN TARVE SUOMESSA
Johannes Gutenberg (1400-1468) kehitti modernin kirjapainon 1430-luvulla. Vähitellen kirjapainotaito levisi, mutta kirjat olivat yhä kalliita. Painetuilla kirjoilla saatiin kuitenkin yhteys laajempaan lukijakuntaan kuin aiemmin, jolloin kopiot kirjoista oli pitänyt valmistaa käsin.
Suomenkielistä kirjallisuutta ei 1500-luvulla ennen Agricolan teoksia juurikaan ollut. 1400-luvulta on kuitenkin säilynyt määräys, jonka mukaan Pater noster (Isä meidän), Ave Maria- tervehdys ja Credo (Uskontunnustus) oli käännettävä äidinkielelle ja luettava kansalle sunnuntaisin ja juhlapäivinä. On todennäköistä, että myös joitain toimituksia ja jumalanpalveluksen osia oli käännetty kansankielelle. Tekstejä ei kuitenkaan ole säilynyt nykypäivään.
Uskonpuhdistuksen ajatuksiin kuului kansankielisen Raamatun saaminen. Reformaattori Martin Luther oli kääntänyt Raamatun saksaksi 1534. Ruotsiksi julkaistiin Uusi testamentti vuonna 1526 ja koko Raamattu, niin kutsuttu Kustaa Vaasan Raamattu 1541. Raamatun kääntämisellä oli paikalliselle kielelle suuri merkitys. Latina oli yleinen oppineiston käyttämä kieli ja kansankielen murteiden välillä saattaa olla suuriakin eroja, joita Raamatun kieli vähitellen tasoitti.
MIKAEL AGRICOLAN KIRJALLINEN TYÖ
"Ele polghe kiria quin sica,
waicka henes on wehe wica"
Mikael Agricola Rucouskirian esipuheessa
Uuden testamentin suomennoksen lisäksi Agricolalta ilmestyi myös muita teoksia. Monet niistä olivat käännöstyötä, esimerkiksi suomennettuja rukouksia ja Raamatun tekstejä. Teoksissa oli kuitenkin myös reformaattorin itsensä laatimia osioita. Agricola varusti usein teokset esipuheilla ja selityksillä, joissa näkyy hänen oma näkemyksensä uskonpuhdistuksen opeista ja Suomen uskonnollisesta elämästä.
Agricolan ensisijainen tarkoitus suomenkielisiä teoksia kirjoittaessaan ei varsinaisesti ollut suomen kielen kehittäminen. Tarkoituksena oli saattaa Raamattu ja muita kristillisiä tekstejä ja opetuksia kaikkien ymmärrettäväksi. Kirjoitetun kielen puute oli Agricolalle suuri haaste. Hänellä ei juuri ollut suomenkielisiä kirjoituksia joihin nojata. Hän joutui itse tekemään ratkaisuja kielen säännöistä ja valitsemaan eri murteiden välillä.
Mikael Agricola käänsi ja sanoitti myös virsiä. Niitä on myös nykyisessä virsikirjassa. Virsi 420 on Agricolan sanoittama ja virret 111, 126, 320 ja 550 sekä virren 65 ensimmäinen säkeistö ovat hänen suomentamiaan.
Mikael Agricolan teokset:
Abckiria 1543
Rucouskiria Bibliasta 1544
Se Wsi Testamenti 1548
Käsikiria Castesta ia muista Christikunnan Menoista 1549
Messu eli Herran Echtolinen 1549
Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, ylesnousemus ia taiuaisen Astumus, niste Neliest Euangelisterist coghottu 1549
Dauidin Psaltari 1551
Weisut ia Ennustoxet Mosesen laista ia Prophetista Wloshaetut 1551
