KÄSIKIRIA, MESSU JA KÄRSIMYSHISTORIA

KÄSIKIRIA

Mikael Agricolan Käsikiria ilmestyi 1549. Se oli 80-sivuinen teos, johon oli koottu ohjeita kirkollisia toimituksia varten. Sen lisäksi teos sisälsi rukouksia ja lohdutuspuheita kärsivien kohtaamiseen. Agricola käytti lähteenään muita ajan käsikirjoja, esimerkiksi Olaus Petrin, Martin Lutherin sekä Caspar Hubergiuksen teoksia. Agricolan ja hänen lähteenään käyttämien käsikirjojen välillä on kuitenkin eroja korostuksissa. Syinä ovat niin Agricolan teologia kuin tukeutuminen saksalaiseen reformatoriseen traditioon.

 

MESSU ELI HERRAN ECHTOLINEN

Suomessa oli aikaisemmin noudatettuun katolisen messun kaavaan tuli uskonpuhdistuksen myötä joitakin uudistuksia. Mikael Agricolan teos Messu eli Herran Echtolinen ilmestyi 1549. Teos sisälsi ohjeita jumalanpalveluksen kuluksi. On oletettu, että 1530-luvulta alkaen olisi ollut olemassa suomenkielisiä messutekstejä. Agricola onkin voinut nojautua osittain niihin. Nämä tekstit olivat kuitenkin käsinkirjoitettuja. Agricolan painetusta messukaavasta tuli yleisesti käytetty.

Agricolan Messu seuraa suurelta osin vanhaa kristillistä, jo ensimmäisiltä vuosisadoilta jatkunutta perinnettä. Yksi tärkeimmistä muutoksista oli messun kansankielisyys. Luterilaisessa messussa korostettiin myös saarnan asemaa. Saarnan asema luterilaisen jumalanpalveluksen keskuksena vakiintui kuitenkin vasta myöhemmin, joten Agricolan Messu ei sisällä sen suhteen kovinkaan paljoa materiaalia.

 

SE MEIDEN HERRAN JESUSEN CHRISTUSEN PINA, YLESNOUSEMUS IA TAIUAISEN ASTUMUS, NISTE NELIEST EUANGELISTERIST COGHOTTU

Teos Jeesuksen Kristuksen piinasta on passio- eli kärsimyshistoria, joka käsittelee pääsiäisen tapahtumia. Se painettiin vuonna 1549. Mikael Agricolan teos pohjautuu Johannes Bugenhagenin passioharmoniaan eli evankeliumeista yhdistettyyn kärsimyshistoriaan. Agricola on ilmeisesti käyttänyt myös ruotsinkielistä tekstiä. Kärsimyshistorian tekstejä oli tapana lukea hiljaisen viikon jumalanpalveluksissa.