REHTORINA TURUSSA

Mikael Agricolan tie toi Wittenbergistä takaisin Suomeen vuonna 1539. Papit saivat tuolloin elantonsa prebendoista, jotka olivat eräänlaisia palkkatiloja. Agricola sai aluksi itselleen melko pienen Pärttylin prebendan. Tuloista oli riitettävä monenlaiseen. Agricola tarvitsi rahaa myös kirjalliseen työhönsä. Muutamaa vuotta myöhemmin 1541 hän sai itselleen vielä toisen, suuremman Lauritsan prebendan.

Agricolan hoidettavaksi tuli Turun koulun rehtorin tehtävä. Arvokkaalta kuulostavaa asemaa pidettiin tosiasiassa epäkiitollisena tehtävänä, johon yleensä joutui nuorin Euroopasta opintieltä palaava tulokas. Rehtorin tehtävään kuului myös tuomiokapitulin jäsenyys.

Turun koulun rehtorina Agricola toimi hiippakunnan korkeimman oppilaitoksen opettajana ja koulutti teinejä tulevaa pappisuraa varten. Eräässä kirjeessään vuodelta 1543 Agricola kuvaa tehtäväänsä seuraavasti: " - - perin hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opillisen kasvatuksen tulokseen".

Mikael Agricolan rehtorikauteen liittyi myös muita ongelmia: Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa vaati kuninkaan kanslian ja verokamarin palvelukseen eteviä nuorukaisia. Agricola vastusti kuninkaan määräystä, sillä kirkko tarvitsi koulun nuorukaisia papeiksi. Kuninkaan määräysten vastustaminen saattoi olla yksi syy siihen, että Agricola erotettiin rehtorin tehtävästä. Tilalle kuningas asetti Saksasta opiskelemasta palanneen Paavali Juustenin vuonna 1547. Vaikka Agricola oli välillä ollut tyytymätön tehtäväänsä, hän yritti saada kuningasta muuttamaan mieltään. Päätös kuitenkin piti, ja Agricola joutui luovuttamaan.

Siirryttyään pois rehtorin toimesta Mikael Agricolalla oli enemmän aikaa raamatunkäännöstyöhön. Muutamaa vuotta aiemmin oli julkaistu Agricolan Abckiria, joka toimi sekä aapiskirjana että pienenä katekismuksena. Tähän työhön oli jo Agricolan rehtoriaikana kuulunut erilaisia tehtäviä. Hänen esimerkiksi luetteloi tuomiokirkon ja kapitulin tulot. Tehtävän taustalla oli päätös siirtää osa kirkon tuloista kruunulle. Ollessaan tuomiokapitulin jäsen Agricola toimi myös piispa Martinus Skytten apulaisena.

(Kirjettä on lainattu Viljo ja Kari Tarkiaisen teoksessa Mikael Agricola - Suomen uskonpuhdistaja, Otava 1985)