TURUN PIISPA

Turun piispa Martti Skytte kuoli vuonna 1550. Piispan nimittäminen kuului kuninkaalle, joka ei kuitenkaan nimittänyt uutta piispaa neljään vuoteen. Uusien pappien vihkiminen hankaloitui kun piispaa ei ollut. Pappisvirkaan haluavat joutuivat matkustamaan Ruotsiin pappisvihkimystä varten. Ei ole varmuutta siitä, miksei kuningas Kustaa Vaasa heti nimittänyt piispaa. Yhtenä syynä on voinut olla kuninkaan halu muuttaa hiippakuntalaitosta.

Kuningas kutsui Turun tuomiokapitulin jäsenet Mikael Agricolan (Pyhän Lauritsan kanunki maisteri), dekaani Petrus Ragvaldin, maisteri Knuutin (Turun kirkkoherra) ja maisteri Paavali Juustenin (Turun koulun rehtorin) puheilleen vuonna 1554. Miehet matkustivat toukokuiseen Tukholmaan, jossa kuningas yllätti joukkion ilmoittamalla uudesta hiippakuntajaosta. Siihen asti Suomessa oli ollut yksi hiippakunta, Turun hiippakunta. Kirkolliset olot olivat muuttuneet uskonpuhdistuksen myötä ja kuningas oli saanut valtaa kirkkoa koskevissa päätöksissä. Aikaisemmin kirkko oli ollut paavin ja Vatikaanin alainen.

Turun hiippakunta jaettiin kahteen osaan. Turun hiippakunnan ordinariukseksi määrättiin Mikael Agricola ja Viipurin ordinariukseksi Paavali Juusten. Ordinariuksen asema on ollut kaiketi piispan asemaa vastaava. Usein ordinariusta kutsutaankin piispaksi. Hiippakuntajaon tarkoituksena oli myös vähentää Turun piispan valtaa. Mikael Agricola ei ilmeisesti ollut tyytyväinen hiippakuntajakoon. Tämä tieto on säilynyt Paavali Juustenin Suomen piispain kronikassa, johon Juusten kokosi esittelyt aikaisemmista piispoista.

Juustenin teoksessa on myös maininta, että Agricola olisi toimittanut piispanmessun hiippa päässään. Samanaikaisesti Agricola vaikutti piispana evankelisen jumalanpalveluksen toteuttamiseen. Kuningas katsoi hiipan olevan viesti vanhasta uskosta eikä hyväksynyt tapaa. Agricola yritti hiipan käytöllään kaiketi puolustaa kirkon itsenäisyyttä valtiota vastaan, mutta valta - niin kirkollisten kuin muidenkin asioiden - pysyi Ruotsissa kuninkaalla.

Ruotsin ja Venäjän suhteita rasittivat rajakiistat ja sota. Venäjän sota, jota käytiin 1555-1557, oli raskas kummallekin osapuolelle. Kuningas lähetti rauhanneuvottelukunnan kohti Moskovaa tammi - helmikuun aikoihin vuonna 1557. Mikael Agricola oli yksi rauhanneuvottelijoista kokonaisuudessaan noin sadan hengen joukossa. Neuvotteluissa päästiin lopulta sopimukseen ja neuvottelukunta pääsi huhtikuussa paluumatkalle Suomeen. Mikael Agricola ilmeisesti sairastui matkan aikana. Hän kuoli 9.4.1557 Kuolemajärven pitäjässä Suomessa. Paavali Juusten mainitsee "taudin temmanneen" Agricolan, joka Juustenin mukaan "ei aikaisemminkaan ollut vahva terveydeltään". Mikael Agricola haudattiin Viipurissa 11.4.1557.

(Lainaus teoksesta: Paavali Juusten: Suomen piispain kronikka, Otava 1956)