UUSI TESTAMENTTI SUOMEKSI

Suomessa Mikael Agricola aloitti Raamatun kääntämisen työskennellessään Turussa piispan palveluksessa 1530-luvulla. Agricola lähti vuonna 1536 Wittenbergiin opiskelemaan. Yhtenä tavoitteena oli raamatunkäännöstyöhön paneutuminen. Työ oli ilmeisen raskasta, sillä Agricolalla ei juuri ollut aiempaa kirjoitettua suomenkielistä tekstiä. Sanoille, joille ei valmiiksi ollut suomenkielistä vastinetta, Agricola joutui sellaisen kehittämään.

Käännöstyön taustalla oli 1500-luvun alussa Euroopassa levinnyt reformaatio. Erityisesti saksalainen professori, uskonpuhdistaja Martin Luther teki työtä kansankielisen Raamatun saamiseksi. Wittenbergin yliopiston teologisesta tiedekunnasta muodostui uskonpuhdistukselle keskeinen opinahjo, jonne moni lähti opiskelemaan uskonpuhdistuksen teologiaa.

Palattuaan Wittenbergistä Mikael Agricola työskenteli käännöksen parissa Turun koulun rehtorin toimen ohella. Suomenkielinen Uusi testamentti saatiin painoon vuonna 1548. Se painettiin Ruotsissa Amund Lauritsanpojan kirjapainossa. Se Wsi Testamenti oli 718 sivuinen teos, jossa oli myös lähemmäs sata puupiirrosta. Apunaan käännöstyössä Agricola oli käyttänyt kreikan-, saksan-, latinan- ja ruotsinkielisiä tekstejä.

Painos ei ilmeisesti ollut kovinkaan suuri, mutta siitä riitti kappale kuhunkin Suomen noin 125 kirkkoon, joihinkin kouluihin, vauraampiin talouksiin ja kuninkaalle. Painaminen oli kallista. Agricola huolehti todennäköisesti itse painatuskustannuksista. Painoksen kokoon vaikutti myös lukutaidon puute. Tavallisen kansan parissa ei juurikaan osattu lukea. Suomenkielisen Uuden testamentin valmistuminen oli tärkeää kirkolle, sillä sitä tarvittiin niin jumalanpalvelukseen kuin kansan opetukseenkin.

Mikael Agricolan kääntämän Uuden testamentin kieli oli yhdistelmä eri murteista. Pääpaino on Varsinais-Suomen murteissa. Agricolan luomista sanoista tai ilmauksista osa on käytössä vielä nykyäänkin, esimerkiksi elämänleipä, elämänvesi, hiippakunta, rukoushuone, vanhurskauttaa, isänmaa ja raatihuone.